Gällivare igen

Alkukesästä poltteet päästä pohjoiseen ovat hirmuiset. Eka reissu pelattiin varman päälle ja mentiin tutulle pelipaikalle. Hyviä ongintakelejä riitti tällä kertaa vajaaksi neljäksi päiväksi, sitten tuli lähtö kotio. Vaikka paikat olisi tuttuja niin evoluutio tekee kohdallamme tekojaan ja uutuutena tänä vuonna varustepuolella oli radiopuhelimet. Kätevä oli pitää yhteyttä veneen ja rantakalastajan välillä. Eipähän tullut tapettua liikaa kalaa ja muutakin tuiki tärkeää informaatiota saatiin kuten se että onko hullu kahlaaja vielä pinnalla. Harjukset ja taimenet olivat ihan ok syönnillä, mutta pinturijuhlaa kalastus ei ollut. Syönnöksissä oli oliivia hyttysenpupaa, jota ne pinnan alta/kalvosta muputtivat. Kosken alla järven puolella kun semmoista perhoa hinasi, niin toimihan tuo. Vaikka mun buzzerit oli aikalailla liian isoja esikuviinsa nähden. Tosin pt toimi koko ajan yhtälailla(milloinpa se ei toimisi). Pieni pettymys oli harjuksen koko; ei yhtään yli 50 cm kalaa. Onneksi taimenia tuli lukumäärällisesti aikasempia kertoja enemmän, Olli- Pekan ylittäessä 50 cm rajan jopa kahdesti. Mutta mitä sitten jos kalat on pieniä. Siinä ei oo mulle mitään uutta. Nelosen vavalla ja 0,14 tapsilla 40 cm kalatkin on ihan kivoja. Ehkä reissun mukavin kala oli järveltä saamani 39 cm taimen. Jotenkin spesiaalia heittää kuulaton pt tuikin tuntumaan ja alkaa nykimään. Yllätys oli suuri kun sieltä tuli taimen. Harjuksia en muuten mitannut ainuttakaan. Kissan kaloja. Kommelluksia riitti lyhyehkölle reissulle ihan tarpeeksi. Kalastuksen aloitus oli kohdallani varsin tragikoominen. Halusin vähän tutkailla minkä kokohaitarin harrien kanssa pelataan, mahdollisimman helposti ja nopeasti, ja aloitin kosken alta virpalla Beten Lotolla. No heti iso harri kiinni, jonka sitten urpouttani annoin sotkea itsensä ankkuriin ja kaiken hyvän lisäksi ankkuri kiilautui kivien väliin jumiin. Ei auttanut kuin katkaista köysi. Sinne jäivät. Loppureissusta näin kyllä kalan uivan kumiveneen vieressä samanvärinen lotto suussaan että ehkä tuo pääsi irti köydestä. No sitten alkoi teltta vuotamaan. Ja sen jälkeen myös kumiveneeseen ilmestyi pieni vuoto. Että semmoista. Näinköhän jäi kuitenkaan viimeiseksi reissuksi tuonne. Epäilen. Siioille pitää päästä antamaan ensi kerralla runtua, nyt ne vetivät meistä pitemmän korren. Sikälimikäli kun siikakanta edes voi vielä hyvin. Kertoi nimittäin eräs kalastaja alueen siioissa olleen tappavaa tautia ja nähneensä kun niitä oli kellunut maha pinnalla enemmänkin. Sääli, sillä siian nymfaaminen on eri kivaa. Faija sai sentään yhden kiloisen, että on niitä siellä vielä. Ja sitten kuvien pariin.