Kaviaaria ja lohiperhoja

Tämän vuoden mädin lasku vaajavirtaan suoritettu Olli- Pekan ja Sivosen Teron kanssa. Rapiat tunti ja kolme varttia meni urakassa eli mistään ylitsepääsemättömästä vaivannäöstä ei ole kyse. Jaettiin rasiapaketit taas tasaisesti ympäriämpäri kalastusaluetta, tietysti. Rautatiesillan tienoo oli vielä jäässä, mutta saatiin rikottua aukot jääkanteen ja pudotettua paketit jonkkaan. Kolmatta vuotta mennään nyt tämän projektin parissa ja tuloksia olisi kiva ruveta seuraavina vuosina näkemään. Toivottavasti rospuuttokelit tulisivat pian, verkot nousisivat järvestä ja taimenille avautuisi vapaa nousu virtaan.Ehkä ensimmäiset hoitotyön hedelmät ovat jo palaamassa virtaan. Kuten aikaisemminkin olen todennut, niin en ole järkevää verkkokalastusta vastaan, mutta eritoten kapeikoissa ja nousuväylissä se ei ole suotavaa. Muutenkin mielenkiintoinen kevät tulossa. Seura rukkasi sääntöjä taas hieman. Tuli välimitat taimenelle, kuhalle ja harjukselle sekä täkykalastus kiellettiin. Ja kun leppäveden kalastusaluekin nosti viime vuonna taimenen alamitan samaan 50 cm:ään, niin alkavat olla säännöt aika hyvällä mallilla. Oma kalastus toistaiseksi on vain perhonsidontaa. Kaveri pohjoisesta pyysi parikymmentä putkea ja niitä oon koittanut väkertää. Toive oli että punamustaa ja yksinkertaista. Hieman olen livennyt tästä. No täytyy lopuksi laittaa ne yksinkertaiset bucktailputket ohjelmaan, kuhan näistä omista visioista pääsee ohitse.