Ruotsi, kesä/heinäkuu

Seuraavassa kuvia tän kesän pohjosen reissulta. OP: lle enkkaharjus 47 cm ja hyviä siikoja muullekin porukalle. Siikojen kalastus nymfaamalla on hauskaa! Itämeren lohen kalastus värjäytyneessä vedessä ei...Noinkohan alan olla vieraantunut kyseisestä lajista sillä yksi päivä Ängesålla tuntui pitemmältä kuin viikko pohjosenpana.

Laiskan miehen kalastusta Liekkilammilla

Nyt kantsii mennä Liekkilamille perho- ongelle. Iltasella kalat aktivoituvat syöpöttelemään pinnasta/pintakalvosta ja niitä onkin sitten hauskaa jallitella pikkuperhoilla tuikkeihin heittäen. Pintasiima, pari buzzeria ja kärsivällisyyttä venttailla kalan näyttäytymistä veneen lähistöllä, siinäpä suurinpiirtein kaikki mitä lepposaan sessioon tarvitsee.

Veden muokkaamaa

Kelit on suosineet aarteenetsijöitä. Tänään sukeltelimme Kynsiveden rannoilta puunoksia, joita vesi oli riittävän kauan hionut. Häkellyttäviä kuvioita ettenkö sanoisi. Edellisessä elämässä kun kikkailin metallien parissa, niin kovasti olisi saanut yrittää, jotta yhtä hienoja kuvioita olisi vaikkapa damastista esiin saanut.

Kynsivesi

Parasta kalastuksessa tänä kesänä: Istua niemennokassa mökillä kuunellen härkälintujen "viehkeää" laulua ja odottaa möyrähdystä johon heittää viehe. Pyytää S:lle pikkukaloja katiskalla joita voi mökkirannassa sitten altaassa uittaa. Sitoa rumia perhoja kuistilla.

Kesä, metsä.

Käytiin Senjamiinin kanssa ihmettelemässä Suomen pisintä (bauttiarallaa 50 m) kuusta Muuramessa. Itse kuusesta vain ei tullut räpättyä yhtään kuvaa heh.

Ketunleipä on ihan jees näin alkumatkan evääksi.

sitä itseänsä.

Ai sulleko pitäis jotain antaa?

Ei voi muistaa mitä oli mielessä. Onneksi.

kaveruksilla säily välit eväittenjako kiistoista huolimatta.

Suosittelemme:
Tähän auto ja ei kun polkua pitkin kuuselle

Booby Walleniuksen seikkailut Vaajavirran suvannoissa.

Pohjois- Päijänteen kalastusalue suuressa viisaudessaan päätti lieventää verkkorajoituksia. Hienoa! Olis mukava tietää kuka siellä on pitänyt ääntä asian puolesta. Ammattikalastajat vai muutama osakaskunnan huru- ukko. Jokatapauksessa on se nyt kumma että Suomessa ei osata tehdä minkäänlaisia pitkäjänteisiä päätöksiä. Ihan vitun jeba yrittää tehdä duunia taimenen eteen kun päätökset seuran vesialueen rajan toisella puolella syö tuloksia pois. Järvitaimenta, Keski- Suomen maakuntakalaa ei sitten loppupeleissä kuitenkaan arvosteta tarpeeksi(mm. kuha kärsii tilanteesta myös)jotta saatais kestävään kalastukseen johtavia säännöksiä aikaseksi. Niinkuin ei Suomen maassa missään muussakaan luontoon liittyvässä. No T- ankkurimerkkien palautuksella ärkkikselle ainakin joku ammamies voi tehdä hyvää tiliä tulevaisuudessa 40 verkoilla pyytäessään. V- tusta ei pienennä se että tätä "pientä" muutosta en olis itse edes huomannu jos kaveri ei valistanu. Lievästi sanottuna urpo olo. No hommat jatkuu ja puuhastelu Vaajakoskella on osa kalastusharrastusta joka taas ei ole harrastus joten mitäpä pienistä. Sehän on vaan puolen sentin ero verkon silmäväleissä...

Tervemenoa rumilus ja väistele verkkoja ansiokkaasti kun olit jo yhdet siimat katkonut ja munkin rääkistä selvisit.

Kun ei paljoa omaa sanottavaa niin laitetaanpa vähän mallia miten rakkaassa länsinaapurissa on satsattu vesistöjen suojeluun.

Kjell Weppling ja Pasi Livonen, happamoitumisen torjunta, 2004:

" 20.3.1 Kalkitustoiminnan laajuus
Vesistökalkituksen tämän hetken tietämys pe-
rustuu sekä laajoihin tutkimuksiin että runsaan
kahden vuosikymmenen aikana kertyneeseen
käytännön kokemukseen. Pääosin alan tietotai-
to tulee Ruotsista ja Norjasta, joissa jo pitkään
on ollut käytössä valtion tuella toimiva vesistö-
kalkitusjärjestelmä (Nyberg & Thörnelöf 1988,
Rosseland & Hindar 1988, Henrikson & Brodin
1995). Ruotsissa vesistökalkitukseen suunnattu
valtion tuki oli vuonna 2001 noin 200 miljoo-
naa kruunua. Tuen määrä oli yleensä 80 % kal-
kitushankkeen kokonaiskustannuksista. Tähän
mennessä Ruotsissa on kalkittu noin 9 000 koh-
detta, joista noin 7 500 on järviä.
Laajoja kalkitustutkimuksia on toteutettu
myös Skotlannissa, Yhdysvalloissa ja Kanadas-
sa, joissa pohjoismaiden tavoin esiintyy run-
saasti ilmaperäisesti happamoituneita vesistöjä
(Dodge ym. 1988, Howells & Dalziel 1992). Yh-
dysvalloista ja Kanadasta löytyy lisäksi runsaasti
tietoa sulfidimalmin käsittelyn yhteydessä syn-
tyvien kaivosjätteiden käsittelystä ja niistä ha-
pettumisen jälkeen huuhtoutuvien metallipi-
toisten valumavesien kalkituksesta. Nämä tie-
dot ovat hyödyllisiä Suomen sulfaattimaiden
happamoitumisongelman torjumisessa (Hedin
ym. 1994, Murdock ym. 1994, Evangelou &
Zhang 1995).
Suomessa on vuoden 1975 jälkeen kalkit-
tu noin 200 vesistöä, monet useampaan kertaan.
Kohteet ovat olleet pääosin pieniä järviä ja luon-
nonravintolammikoita. Valtaosa kalkituksista
toteutettiin 1980-luvun loppupuolella. Kalki-
tukset tehtiin yleensä talvella levittämällä kalk-
kikivijauhetta jään päälle. Useimmat toteutetut
kalkitukset rahoitettiin yksityisin varoin (Ala-
saarela ym. 1990). Kalkitustoiminta on sen jäl-
keen pysynyt pienimuotoisena, mikä osin joh-
tuu Ruotsin ja Norjan kaltaisen valtion tuki-
menettelyn puuttumisesta. Nykyään maassam-
me kalkitaan ainoastaan muutamia kohteita
vuodessa."

Mihin kaikki massit härmässä menee?

taakii shittii

http://www.youtube.com/watch?v=v5FW8Xo8ENo&feature=related

Yks kuppi päättyy ja toiset alkaa

Seuran kirrekuppi saatiin lauantaina päätökseen. Kivaahan tuo kirrenpilkintä on, joskin hermoja raastavaa. Pirullisia otuksia nuo kirbelit. Saattavat olla pari tuntia totaalisessa syömälakossa, ja sitten 15 minuutin sisään monelta reiältä tulee kalat ylös.

Nyt sitten ruvetaan oottelemaan josko pääsis niihin pk-karsintoihin mihin tuli haettua. (Kinnula ja Jkl)On vähän kolahtanu toi järvikalastus nimittäin ja tarkotus olis kisojen kautta hankkia taitoja sillä saralla. Kilpailuvietin tyydyttämisen lisäksi.


Kupin päätöskilpailun "yllättäjä" Juho Strandman ja hurmehinen taistelutanner

Tarkemmat lätinät K&P:n kirrekupista täältä

Oodi passiivipyydyksille

Voi ristus että osaa olla hyvän makuisia kalat näin talvella. On tullu opeteltua uusia lajeja kuten talviverkottelu. Aivan hirveäähän se pahimmoillaan on, kun nakit meinaa jäätyä pystyyn kaloja irroittaessa mutta hyviä puoliakin löytyy huikeitten makunautintojen lisäksi; Sormet on tämän siperian koulun jälkeen kuin kotonaan pikkupakkasten pilkinnässä. On suorastaan pakko ottaa haltuun näitä passiivisia pyyntitapojakin jos haluaa tuoretta kalaa monipuolisesti syödä. Kauppoihin ainakaan ei voi kalan tarjoajana luottaa. Joulun alla esim. Shitymarket yritti kaupata mulle 6 päivää vanhaa lohta. Ihan vahingossa oli unohtunut laittaa nostopäivät esille joopajoo. Löytyihän ne päivät pyydettäessä ja kaupat jäi tietysti haaveeksi. Prismasta löytyi sentään 3 päivää vanhaa lohta johon häpeäkseni sorruin. Ei tietysti pitäisi ollenkaan ostaa Norjalaista merilohta, mutta joskus iskee armoton graavilohen himo. Nyt piti testata sitä kaneligraavireseptiä mikä oli vapaa- ajan kalastajassa. Toinen syntiseen kotitarvekalastukseen ohjaava tekijä on kalan hinta. Ostelepa siinä näillä palkoilla vaikkapa kuhaa kaupasta. Juurikin samoja mitä saa järvestä kun saa vain aikaiseksi pyytää! Yhtään taimenta ei bytheway ole vielä verkoissa ollut whichisverynice.
Koiran oppimiskyky hymyilyttää aina vaan. Takas tullessa muisti taas pitää selän menosuuntaan
Kuhilla on pieni rigor mortis päällä mutta jäässä eivät ole. Lumella kun eristää niin ihan perkauskunnossa säilyvät.