Pohjois- Päijänteen kalastusalue suuressa viisaudessaan päätti lieventää verkkorajoituksia. Hienoa! Olis mukava tietää kuka siellä on pitänyt ääntä asian puolesta. Ammattikalastajat vai muutama osakaskunnan huru- ukko. Jokatapauksessa on se nyt kumma että Suomessa ei osata tehdä minkäänlaisia pitkäjänteisiä päätöksiä. Ihan vitun jeba yrittää tehdä duunia taimenen eteen kun päätökset seuran vesialueen rajan toisella puolella syö tuloksia pois. Järvitaimenta, Keski- Suomen maakuntakalaa ei sitten loppupeleissä kuitenkaan arvosteta tarpeeksi(mm. kuha kärsii tilanteesta myös)jotta saatais kestävään kalastukseen johtavia säännöksiä aikaseksi. Niinkuin ei Suomen maassa missään muussakaan luontoon liittyvässä. No T- ankkurimerkkien palautuksella ärkkikselle ainakin joku ammamies voi tehdä hyvää tiliä tulevaisuudessa 40 verkoilla pyytäessään. V- tusta ei pienennä se että tätä "pientä" muutosta en olis itse edes huomannu jos kaveri ei valistanu. Lievästi sanottuna urpo olo. No hommat jatkuu ja puuhastelu Vaajakoskella on osa kalastusharrastusta joka taas ei ole harrastus joten mitäpä pienistä. Sehän on vaan puolen sentin ero verkon silmäväleissä...
Tervemenoa rumilus ja väistele verkkoja ansiokkaasti kun olit jo yhdet siimat katkonut ja munkin rääkistä selvisit.
Kun ei paljoa omaa sanottavaa niin laitetaanpa vähän mallia miten rakkaassa länsinaapurissa on satsattu vesistöjen suojeluun.
Kjell Weppling ja Pasi Livonen, happamoitumisen torjunta, 2004:
" 20.3.1 Kalkitustoiminnan laajuus
Vesistökalkituksen tämän hetken tietämys pe-
rustuu sekä laajoihin tutkimuksiin että runsaan
kahden vuosikymmenen aikana kertyneeseen
käytännön kokemukseen. Pääosin alan tietotai-
to tulee Ruotsista ja Norjasta, joissa jo pitkään
on ollut käytössä valtion tuella toimiva vesistö-
kalkitusjärjestelmä (Nyberg & Thörnelöf 1988,
Rosseland & Hindar 1988, Henrikson & Brodin
1995). Ruotsissa vesistökalkitukseen suunnattu
valtion tuki oli vuonna 2001 noin 200 miljoo-
naa kruunua. Tuen määrä oli yleensä 80 % kal-
kitushankkeen kokonaiskustannuksista. Tähän
mennessä Ruotsissa on kalkittu noin 9 000 koh-
detta, joista noin 7 500 on järviä.
Laajoja kalkitustutkimuksia on toteutettu
myös Skotlannissa, Yhdysvalloissa ja Kanadas-
sa, joissa pohjoismaiden tavoin esiintyy run-
saasti ilmaperäisesti happamoituneita vesistöjä
(Dodge ym. 1988, Howells & Dalziel 1992). Yh-
dysvalloista ja Kanadasta löytyy lisäksi runsaasti
tietoa sulfidimalmin käsittelyn yhteydessä syn-
tyvien kaivosjätteiden käsittelystä ja niistä ha-
pettumisen jälkeen huuhtoutuvien metallipi-
toisten valumavesien kalkituksesta. Nämä tie-
dot ovat hyödyllisiä Suomen sulfaattimaiden
happamoitumisongelman torjumisessa (Hedin
ym. 1994, Murdock ym. 1994, Evangelou &
Zhang 1995).
Suomessa on vuoden 1975 jälkeen kalkit-
tu noin 200 vesistöä, monet useampaan kertaan.
Kohteet ovat olleet pääosin pieniä järviä ja luon-
nonravintolammikoita. Valtaosa kalkituksista
toteutettiin 1980-luvun loppupuolella. Kalki-
tukset tehtiin yleensä talvella levittämällä kalk-
kikivijauhetta jään päälle. Useimmat toteutetut
kalkitukset rahoitettiin yksityisin varoin (Ala-
saarela ym. 1990). Kalkitustoiminta on sen jäl-
keen pysynyt pienimuotoisena, mikä osin joh-
tuu Ruotsin ja Norjan kaltaisen valtion tuki-
menettelyn puuttumisesta. Nykyään maassam-
me kalkitaan ainoastaan muutamia kohteita
vuodessa."
Mihin kaikki massit härmässä menee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti