torstai 6. tammikuuta 2011

Oodi passiivipyydyksille

Voi ristus että osaa olla hyvän makuisia kalat näin talvella. On tullu opeteltua uusia lajeja kuten talviverkottelu. Aivan hirveäähän se pahimmoillaan on, kun nakit meinaa jäätyä pystyyn kaloja irroittaessa mutta hyviä puoliakin löytyy huikeitten makunautintojen lisäksi; Sormet on tämän siperian koulun jälkeen kuin kotonaan pikkupakkasten pilkinnässä. On suorastaan pakko ottaa haltuun näitä passiivisia pyyntitapojakin jos haluaa tuoretta kalaa monipuolisesti syödä. Kauppoihin ainakaan ei voi kalan tarjoajana luottaa. Joulun alla esim. Shitymarket yritti kaupata mulle 6 päivää vanhaa lohta. Ihan vahingossa oli unohtunut laittaa nostopäivät esille joopajoo. Löytyihän ne päivät pyydettäessä ja kaupat jäi tietysti haaveeksi. Prismasta löytyi sentään 3 päivää vanhaa lohta johon häpeäkseni sorruin. Ei tietysti pitäisi ollenkaan ostaa Norjalaista merilohta, mutta joskus iskee armoton graavilohen himo. Nyt piti testata sitä kaneligraavireseptiä mikä oli vapaa- ajan kalastajassa. Toinen syntiseen kotitarvekalastukseen ohjaava tekijä on kalan hinta. Ostelepa siinä näillä palkoilla vaikkapa kuhaa kaupasta. Juurikin samoja mitä saa järvestä kun saa vain aikaiseksi pyytää! Yhtään taimenta ei bytheway ole vielä verkoissa ollut whichisverynice.
Koiran oppimiskyky hymyilyttää aina vaan. Takas tullessa muisti taas pitää selän menosuuntaan
Kuhilla on pieni rigor mortis päällä mutta jäässä eivät ole. Lumella kun eristää niin ihan perkauskunnossa säilyvät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti