Avovesikauden ja pilkkikauden välissä, aikaa VT4 vitutukselle

VT4 etenee. Olivat sitten tilanneet hieman ajan tasaisempia selvityksiä tunneli vaihtoehdon toteuttamiskelpoisuudesta. Tutkimukset suoritti eräskin pieni yritys nimeltä Pöyry. Ihan paskat selvitykset. Kalataloudellinen puoli ei vieläkään näy missään!!Varmastikin osaamista löytyy kyseisestä lafkastakin. Nyt se osaamininen ei kyllä ole päässyt näkymään, sillä vähemmänkin vainoharhainenkin yksilö voi suppeista mutta varmasti paljon maksaneista raporteista ajatella:" kenen leipää syö, sen lauluja laulaa.." Tuleepa mieleen Pohjolan voiman teettämät ympäristöselvitykset Kollajan tekoallashankkeen ympäristövaikutuksista Rambollilla. Samaan aikaan sekä Rambollin, että PVO:n johdossa samoja henkilöitä. Ai mikä jääviys? Sanojen merkitykset alkaa muutenkin hämärtymään. Yleinen etu olisi pikku hiljaa muutettava kirjoitusasultaan elinkeinoelämän eduksi. Näille elämäntuhoajille on ihan sama vaikka kaikki luonto alkuperäisessä muodossaan olisi koristeltu betonilla. Idiootinkin pitäisi tajuta että ei tää oravanpyörä voi jatkua kauan tällasena ja ainoo oikea vaihtoehto olis kuluttaa, rakentaa, kuljettaa, tuottaa, polttaa, kiirehtiä vähemmän.

Horroria Vuosaaressa

Tuli käytyä tutustumassa pariin mukavaan ulkoilupaikkaan porukoitten "vieressä" ja jopa potentiaaliseen meritaimenpaikkaankin. Potentiaaliseen siinä määrin kuin nyt Suomessa rantakalastajalla yleensäkin on. Kait se lottovoittoa todennäköisempää on. Yllätti kyllä hieman verkkojen/pyydysten suuri määrä melko rannassa Skatanniemi- Särkkäniemi välillä. Siinä saa taimen ja siika mm. tosissaan pyytöjä väistellä, jos haluaa rannan läheisyydessä kruisailla.Eipä sillä, hyvin ne verkoilla pyydetyt kalat mullekin uppoaa. Hieman kuitenkin tässä lohikalatodellisuudessa mietityttää kantsisko taimenpaikoilla verkoilla pyytää. Toivottavasti ainakin solmuvälit on järkevät. Varmahan en tietenkään voi kohdekaloista olla, mutta ainakin faija tuntee pari tyyppiä jotka tuolta jalompaakin on juurikin verkoilla saanu. Tästä vuodatuksesta päätellen voinette arvata että kaloja ei näkyny. Mukavalta lintubongarilta sain hyviä vinkkejä missä ne kalamiehet tapaavat nakella ja ens kerralla otan kyllä kumiveneen pykälään ja luulis ainakin todennäköisyyskertoimien hieman nousevan.

Oli kyllä ihan hienoa tsippailla rantoja aamuhämärissä, varsinkin kun paikalliset shamaanit olivat jättäneet lyhdyt palamaan polun varteen hippojensa jäljiltä..

Nuoriso jyrää!

Lauantai aamu pitää viettää kalassa sehän on selvä ja Liekkilammilta taasen Olli- pekan kanssa itsemme löydettiin. Onhan ens viikonloppuna ei enempää ja vähempää kuin seuran perhomestaruuksien toinen ja ratkaiseva osakilpailu. Ja siitä jatkettin mihin viime lauantaina jäätiin eli tapahtumarikas kolmetuntinen saatiin aikaiseksi. OP pisti mua sata- nolla kolmella kalalla ja usealla karkuutuksella kun ite sain vain pari tälliä ja yhen ylös. No ei se mitään sillä superjuniorin loppuunsa hiotut tekniikat on nyt tallennettu.


Tulosveikkaus 3.10 kisoihin:

1. Olli- Pekka Paananen
2. Juho Strandman
3. Armageddon

Liekkilampien kirous on murtunut, ehkä...

Aika monta tyhjää reissua on tullut kyseisille lammille heitettyä mutta Cromille kiitos valoa tunnelin päässä näkyy vihdoin. Käytiin Olli- Pekan kanssa heittämässä parin tunnin keikka ja tapahtumia oli kerrankin ympäri lampea ihan mukavasti, ainakin meidän mittapuun mukaan. Kolme kalaa joutui ihan haaviinkin asti ja kun pintakalvossa uitetut pikkuperhotkin kiinnostivat kaloja mitä suurimmissa määrin, niin onginta oli varsin jännittävää.
On ollut tosi vaikea saada tatsia kirreihin, kun normi ärsykeliitsit eivät ole tahtoneet kaloille kelvata(joku voisi jopa sanoa että hyvä niin..) edes istutusten jälkeen. Syitä yritettiin keksiä Juhonkin kanssa viime torstaina munatpataan- reissulla, mutta arvailuiksi jäävät. Vesi on onneksi kirkastunut huomattavasti kesän "kiuhuvasta" savivellistä ja kun kanavakaan ei enää aukene puolen tunnin välein, niin aukaisusta syntyvä virtaus lampien päädyissä ei houkuta kaloja niin paljon. Läpivirtauksesta on tietysti hyötyäkin mutta harmillisesti kalat ajoittain pakkautuu verkkojen läheisyyteen= ei kovin mielenkiintoista kalastusta. Oma valistunut veikkaus vaikeuksiin on se että lampien kalakanta putos kevätkesällä, eritoten Liekkilän puolella, aika minimiin.Helteet siihen päälle niin vaikeaahan siitä seuraa. Lampiin on toistaiseksi laitettu suurin piirtein saman verran kalaa joka istutuskerralla, mutta ehkä liikkuvat kovastikin lampien välillä joten haastavuutta lisää tämäkin. Jostain syystä lampien ominaispiirre on ollut myöskin se, että uudella kalalla kestää pari-kolme viikkoa että se tottuu olosuhteisiin ja rupeaa syömään. Tän huomasi hyvin myös SM- karsinnoissa kun 90% saaduista kaloista oli vanhaa kantaa. Tokihan lammilta kalan on ahkeralla yrityksellä saanut, varsinkin uistimella haravoiden, mutta josko se tästä perhorintamallakin piristyisi?

Ja vielä kerran Sveamamman jokiloille.

Vuoden toinen kalastuslomaviikko vietettiin taasen rakkaassa naapurimaassa. Mukaan reissuun saatiin hauki- Seppo, Mr vibrax ja Räihän Ville sekä karvakasa niemeltä Lulu. Viime vuosina ollaan oltu faijan kanssa lapissa kahdestaan ja säät ei oo juurikaan suosinu mutta nyt suosi, niin että kantsis varmaan noita hyvän onnen lintuja värvätä reissuihin usemamminkin! Vedet oli tosin runsaista sateista vielä yläällä, mutta hitaassa ja varmassa laskusuunnassa kuitenkin ja harrikin näin ollen otillaan. Harjusta tulikin varsin mukavasti tai oikestaan ihan sikana niin että viimisenä päivänä kyseinen kala alkoi kärsiä hienoista inflaatiota. Reissuin isoin harri oli tällä kertaa 49 senttinen. Keskikoko oli tyydyttävä jota valoittaa seuraava tarina:Yhtenä ilta Seppo kärräsi leiriin mukavia harjuksia ja ruvettiin siinä arvuuttelemaan isoimpien painoja. Nyt on pakko hieman kehaista sillä toinen osu täysin kohilleen (600g) ja toinen heitti 10 g(670g). Veikkausvoitto Haapatielle siis! Enempää kaloja ei jaksettukaan sitten mittailla tai punnailla, laitettiin menemään ääntä kohti vain ne mitkä ylös otettiin. Hyvien pintaperhosessioiden ja mukavien tulisteluiden lisäksi erityisellä lämmöllä jää mieleen Lulun ensimmäinen oikea lapin reissu näin elämänkaarensa ehtoopuolella. Päivän se ihmetteli hyttysiä ja mäkäröitä ja otti pakolliset osumat mahapuolelle, kunnes oppi lyömään maihin aina pysähdyksellä. Tämän opittuaan se olikin ihan kotonaan. Porukkaa oli alueella niin vähän että kiinni ei tarvinnu pitää kertaakaan ja olihan siitä aivan valtavasti iloa reissulla. Kosken ylitykset suju siltä ihan rutiinilla ja pääspä kerran minkkiäkin ajamaan. Harmi vaan ettei kiinni saanut muuta kuin oksettavat hajut jotka kuvatus päästi paniikissa rantatöyräälle. Saukkokin yhytettiin mutta sitä se ei jaksanu ajaa kun se saukkomaisen uteliaaseen tyyliin ei äkkilähtöjä ottanut. Eräs aikasempi koira ei ikinä oppinu oottamaan rauhassa rannalla kun kahlasin veteen kalastamaan mutta Lululta sekin onnistui mainioisti.Ja mikäpäs ettei kun palkintona on kalannahat ja silloin tällöin pääsy aivan lihoillekin!

Mukavasti soljuvaa harjusvirtaa

Ja pikkujärviä joita alueella myös nuuskittiin

Ylläreitä lammilta

Harjuksen pötköjä joelta

A- luokan kalavahti

Ja toinen vahtii kypsennystä:)

Seniorikaartilla tärpänny

Sivupuro josta tammukan lisäksi löytyi mukavan kokoista harjusta

Ja koira joka rupesi osoittamaan väsymyksen merkkejä

Terveyttä, pitkää ikää ja monia yhteisiä pohjosen reissuja Lulu!

Wilhelmina, heinäkuu 2010

Pakollinen tunturikeikka Ruotsiin on sitten taas heitetty ja siinä sivussa tietysti tutustuttiin paikalliseen metsäjoki tarjontaankin. Hyväksi todettiin tämänkin kunnan kattaus molemmilla saroilla vaikka järki meinasikin tundralla lopullisesti lähteä. Kalat tässä vesistössä(pelkästään taimenta) osasivat olla nimittäin ennätyksellisen arkoja. Pinnasta syöviä kaloja ei virrasta bongattu yhtä ainoaa ja kohtuu tuulinen sää teki sokkona heittämisen ikiväksi. Unelmoitu kiloisten tunturitaimenten pinturikalastus jäi siis tällä kertaa haaveeksi mutta toisella kertaa sitten. Hyönteiselämän ja keliolosuhteitten osuminen kohdilleen on noin yläällä kuitenkin sellaista lottoa että turha harmitella sen enempää. Suojaisissa lahdissa pääsi sentään näkemään kruisailevia taimenia ja jokusia tuikkeja mutta varsinaisia hätsinkejä ei kohdalle sattunut.Mielenkiintoista oli pelkästään seurata taimenten touhuja ja koittaa päästä niiden sielunelämään kiinni. Välillä taimenet möllöttivät rannassa jonkun kiven kupeessa ja pakenivat kulkijaa. Välillä kuhinaa oli pienessä rantaheinikossa ja välillä kaloja uiskenteli pitkin rantaviivaa. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon kaloista oli koko elämänsä lahdekkeessa viettäviä. Ainoana aurinkoisena päivänä lahdeke oli aivan kuollut, vaikka tökyrän päältä isompien kalojen varjot olisi ollut helppo havaita pohjaa vasten. Aivan kuin olisivat aavistaneet tämän. Ohjelmoitunut itsesuojeluvaisto saalistavia lintuja vastaan joka ei poistu kaloista aikuisenakaan tai jotain. Anyway, lässähtävä siima, siiman varjo, puhumattakaan kalastajan liikkeistä ja peli olikin havaitun kalan osalta pelattu. Uskomatonta vauhtia muuten lähtee kilon taimen parilla melan potkulla! Ainoa taimen jonka sain nousemaan pinturiin, otti daddyn aivan rannan tyvenestä vain peruke vedessä ollen. Eniten tapahtumia tuli muutenkin järvistä tuulta apuna ja n.7 metrin peruketta käyttäen uppoperhoja nykien. Yksi tyyni aurinkoinen päivä sentään meillekin sattui mutta kun pinta- aktiivisuus ei silloinkaan virrassa lisääntynyt , niin päätettiin vaihtaa suosiolla maisemaa harripitoisiin vesiin tärppiholismia hoitamaan.



Leiripaikalta oli hyvät kytistelypaikat joelle tuikkien toivossa.



Ensimmäinen taimenenpullukka (n.40 cm)puraisi 14 partridge and orangea.



Leiripaikan kummun toisella puolella oli virtaan yhteydessä oleva "kotilahdeke". Täällä opeteltiin nöyryyttä ja koettiin muutamia pieniä onnistumisen hetkiäkin.



Paljon tuli jokea kammattua ylä ja alavirtaan, vaikka kotilahtea pidemmäs ei olisi tarvinnut lähteä.



"Riittävän" mukavat maisemat.



Sivujoen yhtymäkohdat on yleensä aika hyviä paikkoja, vai mitä Mr Vibrax?



Näin on näreet. 52 cm.



Metsäjoki jossa oli aivan uskomaton taimentiheys. Päinvastoin kuin yläällä niin sormenmittasia kiusaksi asti.



Kun kartassa lukee "bush vegetation", niin sehän lupaa inhan rantapusikon lisäksi hyvää kalastusta.



Muutaman sadan metrin särkkäpätkällä pari kalaa oli niin matalassa että ihme että ei selkäevä näkynyt.



Kovin isoja taimenia ei joesta tällä kertaa onnistuttu löytämään. Josko sitä joskus tulevaisuudessa vaikka jaksaisi panostaa siihen yökalastukseenkin?



Pöperöraadin voitti tällä kertaa paistettu harjus. Kalasta ruodoton filee. Fileet pieniksi palasiksi. Laitetaan palat minigrip pussiin puolikarkean merisuolan kanssa. ravistetaan.



Paistetaan reilussa voissa ja ahmitaan tietysti perunamuusin kera. Toimii.

Tack så mycket Sverige igen!

Toukokuun optimismia.

Viimeksi oon näköjään vuodattanu kepumafian viheliäisistä luonnonraiskaamisoperaatioista Vaajakoskella. Jatketaan samasta aiheesta, sillä kas kummaa ankara hatutus on vaihtunut varovaiseen toiveikkuuteen! Josko kuitenkin järki voittaisi ja tunnelivaihtoehto tutkittaisiin kunnolla.Ympäristövaikutusten arviointiohjelma on nyt saatu päätökseen ja ihan mukiinmenevän loppuarvion olivat ylitarkastaja Esa Mikkonen ja Jorma Lappalainen ely- keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat vastuualueesta aikaiseksi saaneet. Eli turhaan eivät porukat mielipiteitään ja lausuntojaan kirjoitelleet. Erinäisistä aluetta koskevista tutkimuksista on oltu jo kiinnostuneita,jotka arviointiohjelmasta puuttuivat ja mielenkiinnolla ootamme seuraavaa vaihetta eli ympäristövaikutusten arviointiselostusta.

Virralla kalastus on mukavalla mallilla. 50 cm molemmin puolin olevia aivan siistejä taimenia on porukat saanu hurumycket. Hyviä aihioita niihin joiden takia sitä siimaa siellä virrassa liottaa.. Eipä tuota lyhykäisiä kopasuja kummosempia sessioita ole ehtiny suorittaa mutta aina sieltä jotain tapahtumia perhollakin saa.

Kevätkalastusta ja valitusvirren veisuuta

Mielipide Valtatie 4:n uudistamisesta Vaajakoskella

Keski- Suomen ELY- keskus on päättänyt ratkaista Vaajakosken ohittamisen siltavaihtoehdolla. Muista toteutettavissa olevista vaihtoehdoista esim. tunneli, on päätetty jättää pois vaihtoehdoista perusteluna mm. maantielain 13 §. Lain mukaan maantie on rakennettava siten, että tien tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. On ilmeistä että ELY- keskus on painottanut päätöstä tehdessään edullisuutta ja pelannut varman päälle saadakseen hankkeen rahoituksen järjestymään valtion budjettiin, jota sen toteutuminen vaatii. Sitä paitsi eikö juuri maanpäällinen vaihtoehto aiheuta enemmän haittaa ja vahinkoa kuin tunnelivaihtoehto? Suurimmat haitat olisivat voimakkaasti lisääntynyt melu nopeuksien noustessa, hiukkaspäästöjen lisääntyminen sekä maiseman tärveltyminen. Yksi maanpäällisen vaihtoehdon perustelu liittyy Vaajakosken saavutettavuuteen. Vaajakosken saavutettavuus tuskin heikkenee, vaikka kulku Vaajakoskelle järjestettäisiin vanhaa tietä pitkin sekä Päijänteen itä- että länsipuolelta. Liittymä Varassaaressa ei voi olla vaihtoehtona. Näiden lisäksi vakavat onnettomuudet, mm. kemikaalivuodot yms. maanpäällisessä tieratkaisussa tietävät aina suurempaa tuhoa ympäristölle. Kuinka taataan, että kuvitellussa Naissaaren liittymässä, ei tapahdu onnettomuuksia? Miten onnettomuudessa tapahtunut päästö leviää ympäristöön? Vastaus: nopeasti ja suoraan vesistöön! Tunnelivaihtoehdossa käytettäisiin alhaisempia ajonopeuksia, jolloin myös onnettomuuksia tapahtuisi harvemmin. Tiejohtaja Seppo Kosonen tiepiiristä sanoi keskisuomalaisessa 2008 että tunnelivaihtoehtokin tutkitaan uudelleen, kun Kanavuori-Haapalahti-tiesuunnitelman päivittäminen alkaa. Kosonen arvioi, että tunnelin pitäisi olla kaksi kilometriä pitkä. Kuinka sitten YVA –ohjelmassa on laskettu kustannusarviot vuotuisille ylläpitokustannuksille neljän tunnelikilometrin mukaan (verrattu Vuosaaren tunneliin)?

Kuinka monelle asian tulisi aiheuttaa vahinkoa, jotta päätökset painottuisivat lainmukaisen sekä inhimillisen ratkaisun kannalle? Kaikki tässä hankkeessa esitetyt siltavaihtoehdot aiheuttavat tarpeetonta vahinkoa tuhansille, Vaajakosken sekä Jyväskylän alueen asukkaille. Virkistys ja kalastusalueena Vaajavirran ympäristö on alueellisesti korvaamaton ja tämän sosiaalisen puolen merkitys on koko ajan kasvamassa. Tämä näkyy mm. kalastajamäärien jatkuvana kasvuna ja erilaisten tapahtumien lisääntymisenä Vaajakoskella. Juuri valmistumassa olevan Äänekoski-Vaajakoski reitin kalataloustarkkailuraportin mukaan, kalastavien ruokakuntien määrä Vaajavirralla on ollut suurempi kuin Kuusaan- ja Kapeenkoskella Siltavaihtoehdosta tulevat kärsimään ihmisten lisäksi useat kalalajit, etunenässä Keski- Suomen maakuntakala järvitaimen. Vaajavirta on Pohjois- Päijänteen merkittävin vaellusreitti taimenen kannalta ja häviämisen partaalla taisteleva luonnonvarainen kalakanta ei kestä yhdenkään potentiaalisen lisääntymispaikan, tai vaellusreitin pilaantumista. Keski- Suomessa on käytetty huomattavia summia rahaa sekä myös tuhansia talkootyötunteja järvitaimenen elinolojen parantamiseen ja luonnonmukaisen vaellus ja lisääntymiskäyttäytymisen säilyttämiseen. Toteutuessaan suunniteltu tielinjaus tulisi kulkemaan Varassaaren länsipuolella sijaitsevan lampikalastuskohteen sekä Varassaaren itäpuoleisella rannalla sijaitsevan lohikalojen pienpoikasalueen yli.

Kalastus ja metsästysseura Koukku ja Paukku ry on nykyisin yksi suurimmista kalastus- ja metsästysseuroista Suomessa. Seura on perustanut istuta- ja ongi periaatteella toimivan lampikalastuskohteen Varassaaren länsipuolella sijaitsevalle vesialueelle. Suunniteltu tielinjaus tulisi kulkemaan Vaajavirran lisäksi myös tämän alueen yli. Jyväskylän lähiseuduilla ei juurikaan tämän tyylistä kalastustarjontaa ole ja lampikalastuskohde on ollutkin erittäin suosittu kalastajien keskuudessa. Tänä keväänä kohteessa järjestetään mm. perhokalastuksen sm –kilpailujen esikarsinnat sekä nuorisotapahtuma. Lisäksi itse Vaajavirralla järjestetään vuosittain useita kalastuskilpailuja seuralaisten kesken ja ilmapiiristä on aistittavissa, että tulevaisuudessa kisoja saatetaan järjestää myös kansallisessa mittakaavassa.

Tunnelivaihtoehdon hylkäämisen perusteluissa ja ympäristövaikutusten arvioinnissa on lisäksi puutteita. Ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa kohdassa 3.2, vuorovaikutus ympäristövaikutusten arvioinnin aikana sanotaan: ”ympäristövaikutusten arviointia tehtäessä ollaan yhteydessä sidosryhmiin ja tarvittaessa hankeryhmän ulkopuolisiin asiantuntijatahoihin. Tavoitteena on toisaalta esitellä hankkeen suunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin etenemistä ja toisaalta saada lisätietoa ympäristövaikutusten arviointia varten.”

Miksi Vaajakosken kalastus- ja metsästysseura Koukku ja Paukku ry ei ole saanut kutsua ympäristövaikutusten arviointiin? Jäsenmäärämme on n. 500 ja edustamme välillisesti moninkertaisesti suurempaa ihmismäärää hallinnoimalla ja valvomalla Vaajavirralla tapahtuvaa kalastusta, joten katsomme olevamme oikeutettuja ja päteviä osallistumiseen sekä lisätiedon antamiseen ympäristövaikutusten arvioinnissa. Nimenomaan alueen sosiaalisen merkityksen vankin asiantuntemus on kalastus- ja metsästysseura Koukulla ja Paukulla.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa on keskitytty Kanavuoren Natura- alueeseen, josta molemmat todelliset vaihtoehdot, sekä silta että tunneli, lohkaisisivat käytännössä saman verran maata. Natura- alueen painottamisella on jätetty huomioimatta muut luontoalueet sekä alueen merkitys yhteisölle. Vaikuttaa siltä että Natura-aluetta ja Keski- Suomen ympäristökeskuksen lausuntoa on käytetty hyväksi siten, kuin se siltavaihtoehdon kannalta on edullisinta. Lausunto toteaa mm. seuraavaa: ” yleissuunnitelman hyväksyminen ei heikennä merkittävällä tavalla Natura- aleen luonnonarvoja.” Ympäristökeskus ei siten ole lausunnossaan edes arvioinut tunnelivaihtoehdon vaikutuksia alueeseen.

Keski- Suomen tiepiirin väite tunnelivaihtoehdon haitallisuudesta Natura- alueelle vaikuttavat edellä mainittujen seikkojen johdosta kyseenalaisilta. Olisi mielenkiintoista kuulla ympäristökeskuksen lausunto jos tunneli olisi edes vaihtoehtona suunnitelmissa.

Uskomme että jos arviointi tehdään perusteellisesti ja oikeudenmukaisesti, niin myös hankkeen kustannuksia voitaisiin punnita aiempaa perusteellisemmin. Tunneli-vaihtoehtoon, vaikka sitten olisikin kalliimpi, on todennäköisesti tarpeeksi rahaa. Vaihtoehdoissa on kysymys arvoista sekä rahasta ja ennen kaikkea edellä mainittujen priorisoinnista. Jos ei halua löydy edes vaihtoehtojen totuudenmukaiseen selvittämiseen, niin kuinka aiheen yhteydessä voidaan puhua etujen ja haittojen tarkastelusta, saatikka yleisen edun mukaisesta ratkaisusta?

Yleinen etu ei käsittääksemme vaadi ihmisen ja luonnon kannalta huonon vaihtoehdon valitsemista pelkästään taloudellisilla näkökannoilla. Jos yleinen etu tarkoittaa nykyään suomen kielessä halvinta vaihtoehtoa, ymmärrämme terminologian, mutta emme ratkaisumallia. Yleinen etu, siten kuin asian olemme tähän saakka ymmärtäneet, tarkoittaa useamman kuin yhden ratkaisumallin tarkastelemista, useamman kuin yhden intressiryhmän / muuttujan näkökannat ja tarpeet huomioon ottaen. Jos aihetta halutaan oikeasti tarkastella yleisen edun mukaisesti, on päättäjille olemassa sillan lisäksi todellinen vaihtoehto: Tunneli.

Koukku ja Paukku ry vaatii tunnelivaihtoehdosta uusintatarkastelua. Kahdenkymmenen vuoden takainen suppea selvitys tunnelivaihtoehdosta ei voi olla tasavertainen vuosikausia ”käännellyn” sillan kustannuslaskelmiin nähden.

(Kirjoitus on kooste ja raakaversio velloneista ajatuksista vt4 tiimoilta)

Nyt se alkaa

Elikkäs siimoja on pariin otteeseen virralla oiottu.Sumareita ja niitä imeskelevien taimenten innoittamana innostuin oikein pinturiakin heittämään ja taas kerran kotivirta sai nauraa. Nymfillä tuli pohjasta lyhyessä ajassa kolme kalaa, joten illuusio kalamiestaidoista säily nippanappa. Noh vielä se pinturitaimen otetaan! Mulla on semmonen kutina että tästä keväästä ja miksei kesästäkin tulee hyvä vaajavirran kalastuksen osalta. Uudet kalastusäännöt toivat mukanaan evällisen tanen täysrauhoituksen ja kalakiintiön laskun kolmesta kahteen fisuun. Olis voinu mennä mun puolesta suoraan yhteen mutta suunta hyvä. Lisäksi kun luvassa on selvästi jämerämpi linja sääntöpolitiikkaan ja lieveilmiöihin, niin pakkohan tämän on ruveta näkymään. Kalaa on porukat saanu viime aikoina ihan hyvin ja odottaa sopii aika kivaa kalastusta kuoreen nousun aikoihin. Muuten, voimalaitoksen yläpuoli on virallisesti taas vain perhokalastajille muutaman vuoden sekakäytön jälkeen ja toivottavasti käyttäjiä löytyy, niin että perustelut tälle tältäkin kantilta säilyvät. Vieraslupalaiselle perhoukolle vois kuvitella olevan aika ankeeta jos paloniemen kärki on täynnä spinfluga/virppamiehiä. No nyt mahtuu ainakin voimalan yläpuolelle. Monet pitää Vaajavirran kalastusta tylsänä ja tavallaan sitähän se onkin kun kahlaamaan ei juuri pääse ja ei ole pintakiviä yms. Hienoon kalaan on kuitenkin tosi hyvät mahkut, se on nähty niin kalaportaan koennan kautta, kuin joittekin onnekkaitten kalamiesten toimestakin. Ite oon päässy jotenkin sisälle siihen koko miljööseen, joka ei itse asiassa pöllömpi ole kun katselee vaikka kesäiltana perhoalueelta rautatiesillalle päin.
Korri ja hyvin toiminut superrealistinen jäljitelmä.

Loppuun vielä kysymys Kallelle: Onko pakko syödä kalojen lisäksi simpukatkin virrasta?

Kuulumisia lammelta

Vaajakosken lampikalastus on lähtenyt mukavasti pyörimään. Viikonloppuisin ukkoja on jäällä viidentoista molemmin puolin ja arkisin on kävijöitä ollut yleensä alle viisi. Suurin osa tuntuu keskittyvän kirjoon sillä saalistiedustelujen perusteella siikoja on saatu melko vähän. Perhokalastajaa tämä lämmittää sikäli että talven yli vapaudesta nauttineet kiloiset siiat tuikkimassa lammella olisivat varsin toivottu näky! Tosin saattaa olla että vasta kevätauringon paistaessa porukat aloittaa siianpilkinnän tosissaan. Muutama kala on omiinkin pilkkeihin eksyny mutta vielä on löytymättä se salainen ase, jo seuran seuraavia pilkkikisoja ajatellenkin. On kuitenkin perhomiehen märkä uni sitoa joku hyönteisjäljitelmä jolla piestä tahnamiehet kuusnolla...



















Perhovälineillä tietenkin!