Liekkilampien kirous on murtunut, ehkä...

Aika monta tyhjää reissua on tullut kyseisille lammille heitettyä mutta Cromille kiitos valoa tunnelin päässä näkyy vihdoin. Käytiin Olli- Pekan kanssa heittämässä parin tunnin keikka ja tapahtumia oli kerrankin ympäri lampea ihan mukavasti, ainakin meidän mittapuun mukaan. Kolme kalaa joutui ihan haaviinkin asti ja kun pintakalvossa uitetut pikkuperhotkin kiinnostivat kaloja mitä suurimmissa määrin, niin onginta oli varsin jännittävää.
On ollut tosi vaikea saada tatsia kirreihin, kun normi ärsykeliitsit eivät ole tahtoneet kaloille kelvata(joku voisi jopa sanoa että hyvä niin..) edes istutusten jälkeen. Syitä yritettiin keksiä Juhonkin kanssa viime torstaina munatpataan- reissulla, mutta arvailuiksi jäävät. Vesi on onneksi kirkastunut huomattavasti kesän "kiuhuvasta" savivellistä ja kun kanavakaan ei enää aukene puolen tunnin välein, niin aukaisusta syntyvä virtaus lampien päädyissä ei houkuta kaloja niin paljon. Läpivirtauksesta on tietysti hyötyäkin mutta harmillisesti kalat ajoittain pakkautuu verkkojen läheisyyteen= ei kovin mielenkiintoista kalastusta. Oma valistunut veikkaus vaikeuksiin on se että lampien kalakanta putos kevätkesällä, eritoten Liekkilän puolella, aika minimiin.Helteet siihen päälle niin vaikeaahan siitä seuraa. Lampiin on toistaiseksi laitettu suurin piirtein saman verran kalaa joka istutuskerralla, mutta ehkä liikkuvat kovastikin lampien välillä joten haastavuutta lisää tämäkin. Jostain syystä lampien ominaispiirre on ollut myöskin se, että uudella kalalla kestää pari-kolme viikkoa että se tottuu olosuhteisiin ja rupeaa syömään. Tän huomasi hyvin myös SM- karsinnoissa kun 90% saaduista kaloista oli vanhaa kantaa. Tokihan lammilta kalan on ahkeralla yrityksellä saanut, varsinkin uistimella haravoiden, mutta josko se tästä perhorintamallakin piristyisi?