Keski- Suomen ELY- keskus on päättänyt ratkaista Vaajakosken ohittamisen siltavaihtoehdolla. Muista toteutettavissa olevista vaihtoehdoista esim. tunneli, on päätetty jättää pois vaihtoehdoista perusteluna mm. maantielain 13 §. Lain mukaan maantie on rakennettava siten, että tien tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. On ilmeistä että ELY- keskus on painottanut päätöstä tehdessään edullisuutta ja pelannut varman päälle saadakseen hankkeen rahoituksen järjestymään valtion budjettiin, jota sen toteutuminen vaatii. Sitä paitsi eikö juuri maanpäällinen vaihtoehto aiheuta enemmän haittaa ja vahinkoa kuin tunnelivaihtoehto? Suurimmat haitat olisivat voimakkaasti lisääntynyt melu nopeuksien noustessa, hiukkaspäästöjen lisääntyminen sekä maiseman tärveltyminen. Yksi maanpäällisen vaihtoehdon perustelu liittyy Vaajakosken saavutettavuuteen. Vaajakosken saavutettavuus tuskin heikkenee, vaikka kulku Vaajakoskelle järjestettäisiin vanhaa tietä pitkin sekä Päijänteen itä- että länsipuolelta. Liittymä Varassaaressa ei voi olla vaihtoehtona. Näiden lisäksi vakavat onnettomuudet, mm. kemikaalivuodot yms. maanpäällisessä tieratkaisussa tietävät aina suurempaa tuhoa ympäristölle. Kuinka taataan, että kuvitellussa Naissaaren liittymässä, ei tapahdu onnettomuuksia? Miten onnettomuudessa tapahtunut päästö leviää ympäristöön? Vastaus: nopeasti ja suoraan vesistöön! Tunnelivaihtoehdossa käytettäisiin alhaisempia ajonopeuksia, jolloin myös onnettomuuksia tapahtuisi harvemmin. Tiejohtaja Seppo Kosonen tiepiiristä sanoi keskisuomalaisessa 2008 että tunnelivaihtoehtokin tutkitaan uudelleen, kun Kanavuori-Haapalahti-tiesuunnitelman päivittäminen alkaa. Kosonen arvioi, että tunnelin pitäisi olla kaksi kilometriä pitkä. Kuinka sitten YVA –ohjelmassa on laskettu kustannusarviot vuotuisille ylläpitokustannuksille neljän tunnelikilometrin mukaan (verrattu Vuosaaren tunneliin)? 
Kuinka monelle asian tulisi aiheuttaa vahinkoa, jotta päätökset painottuisivat lainmukaisen sekä inhimillisen ratkaisun kannalle? Kaikki tässä hankkeessa esitetyt siltavaihtoehdot aiheuttavat tarpeetonta vahinkoa tuhansille, Vaajakosken sekä Jyväskylän alueen asukkaille. Virkistys ja kalastusalueena Vaajavirran ympäristö on alueellisesti korvaamaton ja tämän sosiaalisen puolen merkitys on koko ajan kasvamassa. Tämä näkyy mm. kalastajamäärien jatkuvana kasvuna ja erilaisten tapahtumien lisääntymisenä Vaajakoskella. Juuri valmistumassa olevan Äänekoski-Vaajakoski reitin kalataloustarkkailuraportin mukaan, kalastavien ruokakuntien määrä Vaajavirralla on ollut suurempi kuin Kuusaan- ja Kapeenkoskella Siltavaihtoehdosta tulevat kärsimään ihmisten lisäksi useat kalalajit, etunenässä Keski- Suomen maakuntakala järvitaimen. Vaajavirta on Pohjois- Päijänteen merkittävin vaellusreitti taimenen kannalta ja häviämisen partaalla taisteleva luonnonvarainen kalakanta ei kestä yhdenkään potentiaalisen lisääntymispaikan, tai vaellusreitin pilaantumista. Keski- Suomessa on käytetty huomattavia summia rahaa sekä myös tuhansia talkootyötunteja järvitaimenen elinolojen parantamiseen ja luonnonmukaisen vaellus ja lisääntymiskäyttäytymisen säilyttämiseen. Toteutuessaan suunniteltu tielinjaus tulisi kulkemaan Varassaaren länsipuolella sijaitsevan lampikalastuskohteen sekä Varassaaren itäpuoleisella rannalla sijaitsevan lohikalojen pienpoikasalueen yli.
Kalastus ja metsästysseura Koukku ja Paukku ry on nykyisin yksi suurimmista kalastus- ja metsästysseuroista Suomessa. Seura on perustanut istuta- ja ongi periaatteella toimivan lampikalastuskohteen Varassaaren länsipuolella sijaitsevalle vesialueelle. Suunniteltu tielinjaus tulisi kulkemaan Vaajavirran lisäksi myös tämän alueen yli. Jyväskylän lähiseuduilla ei juurikaan tämän tyylistä kalastustarjontaa ole ja lampikalastuskohde on ollutkin erittäin suosittu kalastajien keskuudessa. Tänä keväänä kohteessa järjestetään mm. perhokalastuksen sm –kilpailujen esikarsinnat sekä nuorisotapahtuma. Lisäksi itse Vaajavirralla järjestetään vuosittain useita kalastuskilpailuja seuralaisten kesken ja ilmapiiristä on aistittavissa, että tulevaisuudessa kisoja saatetaan järjestää myös kansallisessa mittakaavassa.
Tunnelivaihtoehdon hylkäämisen perusteluissa ja ympäristövaikutusten arvioinnissa on lisäksi puutteita. Ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa kohdassa 3.2, vuorovaikutus ympäristövaikutusten arvioinnin aikana sanotaan: ”ympäristövaikutusten arviointia tehtäessä ollaan yhteydessä sidosryhmiin ja tarvittaessa hankeryhmän ulkopuolisiin asiantuntijatahoihin. Tavoitteena on toisaalta esitellä hankkeen suunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin etenemistä ja toisaalta saada lisätietoa ympäristövaikutusten arviointia varten.”
Miksi Vaajakosken kalastus- ja metsästysseura Koukku ja Paukku ry ei ole saanut kutsua ympäristövaikutusten arviointiin? Jäsenmäärämme on n. 500 ja edustamme välillisesti moninkertaisesti suurempaa ihmismäärää hallinnoimalla ja valvomalla Vaajavirralla tapahtuvaa kalastusta, joten katsomme olevamme oikeutettuja ja päteviä osallistumiseen sekä lisätiedon antamiseen ympäristövaikutusten arvioinnissa. Nimenomaan alueen sosiaalisen merkityksen vankin asiantuntemus on kalastus- ja metsästysseura Koukulla ja Paukulla.
Ympäristövaikutusten arvioinnissa on keskitytty Kanavuoren Natura- alueeseen, josta molemmat todelliset vaihtoehdot, sekä silta että tunneli, lohkaisisivat käytännössä saman verran maata. Natura- alueen painottamisella on jätetty huomioimatta muut luontoalueet sekä alueen merkitys yhteisölle. Vaikuttaa siltä että Natura-aluetta ja Keski- Suomen ympäristökeskuksen lausuntoa on käytetty hyväksi siten, kuin se siltavaihtoehdon kannalta on edullisinta. Lausunto toteaa mm. seuraavaa: ” yleissuunnitelman hyväksyminen ei heikennä merkittävällä tavalla Natura- aleen luonnonarvoja.” Ympäristökeskus ei siten ole lausunnossaan edes arvioinut tunnelivaihtoehdon vaikutuksia alueeseen.
Keski- Suomen tiepiirin väite tunnelivaihtoehdon haitallisuudesta Natura- alueelle vaikuttavat edellä mainittujen seikkojen johdosta kyseenalaisilta. Olisi mielenkiintoista kuulla ympäristökeskuksen lausunto jos tunneli olisi edes vaihtoehtona suunnitelmissa.
Uskomme että jos arviointi tehdään perusteellisesti ja oikeudenmukaisesti, niin myös hankkeen kustannuksia voitaisiin punnita aiempaa perusteellisemmin. Tunneli-vaihtoehtoon, vaikka sitten olisikin kalliimpi, on todennäköisesti tarpeeksi rahaa. Vaihtoehdoissa on kysymys arvoista sekä rahasta ja ennen kaikkea edellä mainittujen priorisoinnista. Jos ei halua löydy edes vaihtoehtojen totuudenmukaiseen selvittämiseen, niin kuinka aiheen yhteydessä voidaan puhua etujen ja haittojen tarkastelusta, saatikka yleisen edun mukaisesta ratkaisusta?
Yleinen etu ei käsittääksemme vaadi ihmisen ja luonnon kannalta huonon vaihtoehdon valitsemista pelkästään taloudellisilla näkökannoilla. Jos yleinen etu tarkoittaa nykyään suomen kielessä halvinta vaihtoehtoa, ymmärrämme terminologian, mutta emme ratkaisumallia. Yleinen etu, siten kuin asian olemme tähän saakka ymmärtäneet, tarkoittaa useamman kuin yhden ratkaisumallin tarkastelemista, useamman kuin yhden intressiryhmän / muuttujan näkökannat ja tarpeet huomioon ottaen. Jos aihetta halutaan oikeasti tarkastella yleisen edun mukaisesti, on päättäjille olemassa sillan lisäksi todellinen vaihtoehto: Tunneli.
Koukku ja Paukku ry vaatii tunnelivaihtoehdosta uusintatarkastelua. Kahdenkymmenen vuoden takainen suppea selvitys tunnelivaihtoehdosta ei voi olla tasavertainen vuosikausia ”käännellyn” sillan kustannuslaskelmiin nähden.
(Kirjoitus on kooste ja raakaversio velloneista ajatuksista vt4 tiimoilta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti