Ruotsin reissusta tultu takaisin. Oli ihan kiva reissu. Tosin tuulet haittasivat kalastusta ensimmäisessä paikassa kahden suurehkon järven välissä ja meinasipa vettäkin tulla kotaan sisään rankkasateen aikana. Ainoa kodan paikka oli hieman kalteva ja se ei ole ikinä hyvä idea sateella. Onneks ei kestänyt kauan ja maa imi kuin imikin veden itseensä. Harjuksia tuli kuitenkin ekasta paikasta hyvin ja syötiin niitä savustettuna, graavattuna ja grillattuna:)Kaksi parempaa taimenta karkuutin.o,18 peruke ja on todettava että väkäsetön koukku ei vaan oo oikee systeemi pohjoisessa. Onneksi metsäjoelta sain yhden mitallisen tanelin ylöskin asti. Helpotti kummasti sillä tälle kaudelle pudotuksia on tullut ihan riittämiin. Onnistuin myös kaatumaan kivikossa oikean lonkkani pipiksi ja yöllä se laittoi kääntyilemään ja heräilemään.Onneksi vapa säilyi ehjänä, lonkka paranee kyllä. Kyllästyttiin sitten lopulta odottamaan tuulen tyyntymistä ja vaihdettiin matkan puolivälissä tutulle, pienelle metsäjoelle johon nippa nappa päästiin kun tie oli niin huonossa kunnossa. Täällä oli sitten niitä hyttysiä ihan omiksi tarpeiksi ja onnistuin saamaan ihottumaa hyttysmyrkystä, pöh. Harjuksen syönti oli lopulta aika heikkoa, ensimmäisen kerran täällä joutui tekemään 40 cm harjuksen saamiseen töitä. Kuitenkin pt- nymfi ja pinturit pettivät ruokakalat joka päivälle. Lieneekö sateet tuoneet roskaa jokeen vai ylikalastus syynä huonoon syöntiin? Harjus potit tuolla ovat kyllä aika helposti luettavissa ja pk- netissäkin oli paikasta kirjoitus, ärrinmurrin. Luultavasti viimeinen reissu meiltä sinne, varsinkin jos ei oo maasturia käytössä.Eli pieniä vastoinkäymisiä siellä täällä mutta silti; kivaa oli!

Ruotsin reissun odotusta

Nihkeästi mennyt lampikalastus ei tyydyttänyt täysin kalastusholismia joten tuli vähän jatkettua sitä sidontapuolella. Heinäkuun alussa auto starttaa kohti Arjeblogin harjusparatiiseja ja perhot joita sidoin reissua ajatellen ovat jonkunlainen parachute adamsin värimaailman omaava päikkäri malli. Toivottavasti harjukset kelpuuttavat. Parachte adamssihan on huikee yleisperho ja toivottavasti tämäkin turppu toimii yhtä lailla.

Hiljaista piteli motivaatio montussa

Käytiin OP:n ja faijan kanssa avaamassa järvikalastus kausi Havulammella. Kunnolla ei ollut jääkansi vielä sulanut mutta onkimaan pääsi nippa nappa. Kalat olivat tosi passiivisia. Vaihdettiin nopeasti leechi setit 3 nymfin rigeihin mutta juurikaan ei actioni lisääntynyt siiman päässä. Yhden lohen onnistuin saamaan puna holo kierteisellä nymfillä joka nostatti tunnelmia hetkiseksi. Työvoitto sillä meinasi mennä pelkäksi makkaran paisteluksi koko reissu. Seuraavat lampitouhut suuntautuvat kyllä Liekkilammille, joka myös avattiin kalastukselle tänään. 30 euron lupahinta Havulla on yksinkertaisesti liikaa mun kukkarolle, vaikka varmasti tuolla pääsee hyvinkiin "harjoitus" sessioihin kun istutukset rupeavat rullaamaan ja jäät lähtevät.

Nousutaimenia odotellessa

Pari mp- kopasua kotivirralle on tullut tehtyä. Lähinnä on tullut ongittua paloniemen penkan reunaa toivoen että kaloja olisi virtaan jo noussut. Laihoin tuloksin. On Vaajavirrasta kalaa toki noussut. Eräskin venemies kehaisi saaneensa 63 cm tamaanin. Evällisen vai eväleikatun, se jäi arvoitukseksi...Joka tapauksessa lähellä ovat ajat jolloin myös virralla alkaa tapahtua kun kalat nousevat suvannosta koskeen. Perhokalastusalueelta on muuten leikattu takaheittoa haittaavat puskat pois( Siis takuria haittaavat, eivät kalojen suojapaikkoja luovat)joten mukava on tätäkin aluetta tulevana kautena kalastaa. Vähän vaajavirralla kalastavalle suosittelen tulemaan perhokalastusalueelle aamuvarhaisella. Tällöin kaloja tavoittaa varmiten matalasta. Päiväsaikaan alue on häiriöherkkä. Päivällä hyvä heittotaito on tarpeen jotta yltää myös syvän päälle. Kireitä siimoja kaikille Vaajavirralla kalastaville, miksei muillekin!