Samaa rataa on kuljettu. Ahvenia siellä, ahvenia täällä. Jigillä. Keltaisella. Vaajavirralla siis. Mutta huomionarvoista on että perhokalastuspuoli osoittaa myös heräämisen merkkejä. Melkein sukulainen tilasi mustia bombereita nousukalahommiin ja minähän tein. Sidontapuoli hirtti heti kiinni ja jatkoin siitä omiinkin rasioihin tekoa. Ja sitten kyselin Olli- Pekkaa Ruotsiin elo-syyskuun vaihteessa. Ei tosiaan pitänyt lähteä vaan viikon Budapestissa piti riittää "ulkomaanreissuksi" mutta ei taida malttaa olla lähtemättä. Eihän Gällivare ole edes kunnolla ulkomailla oloa, häh :)

I am alive!

Lukumääräisesti vähän tulee näitä pannukarkeita appuroita ja koska kalastuskerratkin ovat niin harvassa niin on pakko opetella käyttämään haavia myös näiden pikkukalojen kanssa. Ikäviä karkuutuksia tulee ilman. Vaajavirta on kiva paikka.