Pakollinen tunturikeikka Ruotsiin on sitten taas heitetty ja siinä sivussa tietysti tutustuttiin paikalliseen metsäjoki tarjontaankin. Hyväksi todettiin tämänkin kunnan kattaus molemmilla saroilla vaikka järki meinasikin tundralla lopullisesti lähteä. Kalat tässä vesistössä(pelkästään taimenta) osasivat olla nimittäin ennätyksellisen arkoja. Pinnasta syöviä kaloja ei virrasta bongattu yhtä ainoaa ja kohtuu tuulinen sää teki sokkona heittämisen ikiväksi. Unelmoitu kiloisten tunturitaimenten pinturikalastus jäi siis tällä kertaa haaveeksi mutta toisella kertaa sitten. Hyönteiselämän ja keliolosuhteitten osuminen kohdilleen on noin yläällä kuitenkin sellaista lottoa että turha harmitella sen enempää. Suojaisissa lahdissa pääsi sentään näkemään kruisailevia taimenia ja jokusia tuikkeja mutta varsinaisia hätsinkejä ei kohdalle sattunut.Mielenkiintoista oli pelkästään seurata taimenten touhuja ja koittaa päästä niiden sielunelämään kiinni. Välillä taimenet möllöttivät rannassa jonkun kiven kupeessa ja pakenivat kulkijaa. Välillä kuhinaa oli pienessä rantaheinikossa ja välillä kaloja uiskenteli pitkin rantaviivaa. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon kaloista oli koko elämänsä lahdekkeessa viettäviä. Ainoana aurinkoisena päivänä lahdeke oli aivan kuollut, vaikka tökyrän päältä isompien kalojen varjot olisi ollut helppo havaita pohjaa vasten. Aivan kuin olisivat aavistaneet tämän. Ohjelmoitunut itsesuojeluvaisto saalistavia lintuja vastaan joka ei poistu kaloista aikuisenakaan tai jotain. Anyway, lässähtävä siima, siiman varjo, puhumattakaan kalastajan liikkeistä ja peli olikin havaitun kalan osalta pelattu. Uskomatonta vauhtia muuten lähtee kilon taimen parilla melan potkulla! Ainoa taimen jonka sain nousemaan pinturiin, otti daddyn aivan rannan tyvenestä vain peruke vedessä ollen. Eniten tapahtumia tuli muutenkin järvistä tuulta apuna ja n.7 metrin peruketta käyttäen uppoperhoja nykien. Yksi tyyni aurinkoinen päivä sentään meillekin sattui mutta kun pinta- aktiivisuus ei silloinkaan virrassa lisääntynyt , niin päätettiin vaihtaa suosiolla maisemaa harripitoisiin vesiin tärppiholismia hoitamaan.
Leiripaikalta oli hyvät kytistelypaikat joelle tuikkien toivossa.
Ensimmäinen taimenenpullukka (n.40 cm)puraisi 14 partridge and orangea.
Leiripaikan kummun toisella puolella oli virtaan yhteydessä oleva "kotilahdeke". Täällä opeteltiin nöyryyttä ja koettiin muutamia pieniä onnistumisen hetkiäkin.
Paljon tuli jokea kammattua ylä ja alavirtaan, vaikka kotilahtea pidemmäs ei olisi tarvinnut lähteä.
"Riittävän" mukavat maisemat.
Sivujoen yhtymäkohdat on yleensä aika hyviä paikkoja, vai mitä Mr Vibrax?
Näin on näreet. 52 cm.
Metsäjoki jossa oli aivan uskomaton taimentiheys. Päinvastoin kuin yläällä niin sormenmittasia kiusaksi asti.
Kun kartassa lukee "bush vegetation", niin sehän lupaa inhan rantapusikon lisäksi hyvää kalastusta.
Muutaman sadan metrin särkkäpätkällä pari kalaa oli niin matalassa että ihme että ei selkäevä näkynyt.
Kovin isoja taimenia ei joesta tällä kertaa onnistuttu löytämään. Josko sitä joskus tulevaisuudessa vaikka jaksaisi panostaa siihen yökalastukseenkin?
Pöperöraadin voitti tällä kertaa paistettu harjus. Kalasta ruodoton filee. Fileet pieniksi palasiksi. Laitetaan palat minigrip pussiin puolikarkean merisuolan kanssa. ravistetaan.
Paistetaan reilussa voissa ja ahmitaan tietysti perunamuusin kera. Toimii.
Tack så mycket Sverige igen!
